Töölöstä, Punavuoren kautta Kruununhakaan

Helsinki näyttäytyi aivan uudessa valossa, kun ydinkeskustan sijaan lähdimme työkaverini kanssa shoppailukierrokselle keskustan ulkopuolelle. Tölöstä löytyi nostalginen Astialiisa, jossa saimme ihastella vanhoja Arabian astioita. Hyllystä löytyi mm. samanlaiset kahvikupit, kuin lapsuudenkodissani. Matkan varrella oli monta kirpputoria ja vaateliikettä, jossa myytiin käytettyjä vaatteita. Selvästi on nähtävissä kierrätysaatteen lisääntyminen. Niin huonekaluja, kuin tekstiilejäkin oli valmistettu kierrätystuotteista. Huonekalujen valmistuksessa oli huomioitu luonnonvarojen säästö ja sademetsien suojelu. Vielä kun me kuluttajat huomioisimme nämä asiat hankintoja tehdessämme. Neulesuunnittelija Tiina Tuunasen ideoimia ihastuttavia vanhoja kannellisia jakkaroita, jotka oli päällystetty punaisella huovalla, myytiin Perobassa Fredrikinkadulla. Kuvassa olevaa valkoista virkattua käsilaukkua myi Nougat Bulevardilla. Suosittelen ostosreissua ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustumista pieniin, persoonallisiin sisustus-, ja vaateliikkeisiin.

Toisen romu, toisen aarre

Viikonloppuna taloyhtiössämme pidettiin pihatalkoot. Kolme siirtolavaa oli tuotu paikalle, jonne asukkaat kantoivat tarpeettomia tavaroitaan. Sinne kertyi rakennustavaraa, huonekaluja, urheiluvälineitä ym. Harmittelin hyvän tavaran joutumista kaatopaikalle. Mutta sitten se tapahtui. Ensimmäinen rohkea mies kaivoi lavalta itselleen kuntopyörän, toinen pihakiviä ja minä pienen puisen puutarhasohvan. Näin jatkui pitkin päivää. Toisten romuista tuli toisten aarteita. Keskustelimme siitä, miten jatkossa taloyhtiössämme organisoisimme kierrätyksen niin, ettei tavaroita ensin heitettäisi lavalle ja sitten kaiveta niitä, ehkä jo rikkoutuneena, uuteen käyttöön. Ajattelimme laittaa pihavarastoon hyllyn, johon asukkaat voisivat tuoda ylimääräisiä tavaroitaan näytille. Talkoissa voitaisiin sitten heittää sellainen tavara pois, mikä ei olisi kelvannut kenellekkään. Kuulimme, miten joku naapureistamme oli yöllä käynyt hakemassa tavaraa lavalta, kun ei valosan aikaan sitä kehdannut tehdä. Toivottavasti pääsemme tällaisesta häpeästä, ettei se olisi esteenä kierrätykselle.

Kuvat ei ole omalta pihaltamme, vaan Loviisan Wanhassa wara parempi tapahtumasta. Tapahtumassa vanha tavara on pantu kiertämään, ihmisten myydessä tarpeettomia tavaroitaan kadun varsilla ja pihoillaan. Olen löytänyt sieltä mm. vanhan ikkunan, sermin, astioita ym. Perennoja on myös useammalla pihalla myynnissä. Suosittelen WWP-tapahtumaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vanhoista taloista ja puutarhoista.

Herääminen

Kyyn näkeminen mökkitiellä sai laittamaan kumisaappaat jalkaan ja ottamaan kyytabletit metsälenkille mukaan. Luonnossa on keväällä niin paljon kauniita asioita, että pelko unohtui kuvatessani kasveja naama maassa kiinni. Onneksi en kohdannut käärmettä, kumisaappaat tuskin olisi suojanneet kasvoja.

Syreeni, unikot ja nimeä vailla olevat perennat saivat uuden kasvupaikan pirttimme pihalta. Mies teki seulan mullan seulomiseen. Mikä nautinto olikaan upottaa kädet pehmeään kosteaan multaan. Nyt voin sanoa hyvästit kaupan muovisille multasäkeille.

Ensimmäinen tiskaus ulkosalla ilman hyttysiä oli nautinnollista. Muistan miten nuorimmaisen lapseni hoitaja oli vannoutunut käsin tiskaaja. Hän kertoi tiskatessaan järjestelevän asioita päässään. Tätä kokemusta vaille jää tiskikonesukupolvi.

Koira pääsi uimaan, minä en. Laituria joudutaan odottamaan siihen saakka, kunnes ruoppaaja ehtii meidän rantaan. Malttamattomuuteni on tässä asiassa saanut hyvää harjoitusta. Ruoppausta kun ei voi tehdä kuin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Onneksi meillä on mukavat rantanaapurit, jotka eivät ole asian suhteen niin tarkkoja.

Muista, että tämä päivä tulee vain kerran, eikä koskaan palaa. Kuvittelemme, että se tulee huomenna jälleen mutta se on toinen päivä, joka myöskin tulee ainoastaan kerran.

Arthur Schoppenhauer

Kevään kukkijat

Tänään olen iloinnut

• auringosta
• lämmöstä
• hiljaisuudesta
• pehmeästä mullasta
• ruohon tuoksusta
• kahvihetkestä ulkona
• kukkapenkkien siivoamisesta
• kevään kukkijoista
• hyönteisten heräämisestä

Muuta ei tarvita,

kuin talon täydeltä kirjoja ja

puutarhan täydeltä kukkia.

Andrew Lang

Perheen merkitys

Pöydän ääreen kokoontui perheenjäseniä kolmessa polvessa. Keskusteltiin siitä, voiko kaksikymppiset yhdessä asuvat nuoret kutsua toisiaan avopuolisoiksi. Vanhimman polven mielestä eivät voineet. Vanhin kolmesta polvesta kertoi siitä, mitä oli heidän nuoruudessaan. Saman katon alle ei voinut muuttaa ilman papin aamenta. Jos näin toimittiin puhuttiin susipareista, mikä oli yleisesti paheksuttua. Nuorin polvi kuunteli ihmeissään " susipari ?" Näin on täytynyt olla joskus 1800-luvulla. Ei vaan 50-luvulla. Äitini kertoi minun ja mieheni yhteenmuuttamisesta vuonna 1979. Edesmennyt isäni oli tuolloin tokaissut " muuttakoot vaan yhteen, kotiin ei sitten ole asiaa. Eihän isä kuitenkaan toteuttanut uhkaustaan, mutta lausahdus kertoo siitä, miten merkityksellinen asia isälleni oli. Puhuttiin vanhimman sukupolven suurista muutoksista, siitä miten kilttien tyttöjen piti lyhyessä ajassa muuttua seksin papittariksi. Vaatetuskin käytiin läpi. Nuorimmaisen piti selittää pukeutumisensa, eikä sitä sittenkään tahdottu ymmätää.

Näi me historian kautta opimme ymmärtämään paremmin tätä hetkeä, tulevaisuutta ja toivottavasti myös itseämme.

Mikä sitten on perheen merkitys äidille?

Germaine Geer on sanonut:

Jos naiset pystyisivät suhtautumaan äitiyteen niin kuin etuoikeuteen,

eikä niin kuin velvollisuuteen tai väistämättömään kohtaloon,

lapset voisivat kasvaa ilman kiitollisuuden taakkaa

elämän lahjasta, jota he eivät koskaan

itselleen pyytäneet.

Viimeinen

lomapäivä täällä mökillä on ollut sateisen harmaa. Se hyvä sadepäivässä on ollut, että sain perustettua vihdoin ja viimein tämän blogin. Viikkoon on mahtunut sekä sadetta, että paistetta. Ajatuksesta pitää mökkitontti luonnonvaraisena olen aikaa sitten luopunut. Myllerryksessä on taas uusi istutusalue. Sen siitä saa, kun ottaa lomalukemiseksi Johanna Viherahon ja Sari Tammisen Suomalaisia unelmapuutarhoja- sekä Eija Klaucen Elämyspuutarhakirjat. Pää on tyhjentynyt työasioista puita kaatamalla, romahtanutta katosta raivaamalla ja pitkiä metsälenkkejä tehdessä. Varsinaista parisuhdekoulua on miehen kanssa harrastettu kalaverkkojen lasku- ja nostoreissuilla. Haasteellista on pitää venettä oikeassa kurssissa, kun innokas labradorinnoutaja haluaa olla ehdottomasti veneessä mukana.

Kalakannat näillä vesillä on jaettu jo sukupolvia sitten

verkonlaskun aikaan voi kuulla

miten vanhojen kalastajasukujen tervaskannot

huhuilevat kareilta

vartioivat menneitä reviirejään,

siikapesiensä laskupaikkoja.

Jenni haukio